Herkkyystarkastelun tarkoituksena oli tutkia Vänmanninsaareen, olemassa olevien kirjaston ja teatterin viereen ja valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön, soveltuvan täydennysrakentamisen reunaehtoja. Projektissa laadittiin kolme vaihtoehtoista luonnosta, niiden havainneaineisto sekä vaikutusten arviointi. Vaihtoehdot pyrkivät tulkitsemaan Marjatta ja Martti Jaatisten vuonna 1962 voittaneen kilpailuehdotuksen ajatuksia ja kaupunkikuvallisia piirteitä mutta toisaalta huomioimaan muuttuneen kaupunkiympäristön.

Vaihtoehto A:ssa saarelle sijoittuu 22-kerroksinen tornihotelli, johon kuuluu osin kaksikerroksinen jalustaosa. Jalustaosassa ovat mm. ravintola sekä hotellin huolto. Saaren neljäs massa on viisikerroksinen hybridirakennus, joka koostuu julkisesta tapahtumatilasta, toimistotiloista sekä huoneistohotellista. Vaihtoehdossa B on tutkittu suunnitelmaa, jossa Vänmanninsaarelle sijoitetaan 14-kerroksinen torni sekä siihen liittyvä jalustaosa. Torni on toiminnoiltaan hybridi ja siinä on luonteeltaan avoimia ja julkisia toimintoja, kuten kahvila, ravintola, luentosaleja, opetuksen tiloja sekä hallintoa ja toimistoja. Tornin viereen sijoittuu yksikerroksinen pyöreä paviljonkirakennus ja ulkoamfi. Vaihtoehdossa C on tutkittu Vänmanninsaarelle sijoittuvaa matalampaa rakentamista. Suunnitelmassa on ehdotettu saarelle sijoitettavaksi avoin viisikerroksinen kulttuurikeskus, johon sijoittuu tapahtumien, kokousten ja näyttelyn tiloja. Lisäksi saarelle sijoittuu kaksikerroksinen kahvilapaviljonki. Saarelle muodostuu julkista oleskelutilaa, jota on rajattu arkadirakennelmilla.

Selvityksen loppupäätelmänä voidaan todeta, että Vänmanninsaarelle rakennettavien uusien rakennusten tulee muodostaa yhdessä olemassa olevien rakennusten kanssa harmoninen kokonaisuus, joista löytyy samanlaista visuaalista rauhallisuutta ja inhimillistä mittakaavaa kuin Jaatisten kulttuuritoimintoja palvelevista rakennuksista. Uusien rakennusten käyttötarkoitusten tulee entisestään vahvistaa saaren toimintojen julkista luonnetta ja yksityisluontoisia, tai vapaata liikkumista ja oleskelua saaren kaikissa osissa muilla tavoilla rajoittavia toimintoja, ei tulisi sallia. Saaren roolia on tutkittava merkittävänä pääakselin päätteenä ruutukaava-alueen keskuskortteleista saavuttaessa sekä myöskin ympäröivien saarien ja mantereen rantaviivan muodostavan tilasarjan keskipisteenä.

Oulun torialueelle ja sen välittömään läheisyyteen ei enää pidä suunnitella mitään ilman yksi- tai kaksivaiheista yleistä arkkitehtikilpailua, sen perinteistä mallia, jossa päätökset perustuvat ainoastaan arkkitehtoniseen laatuun, Vitruviusta lainataksemme ”kauneuteen, kestävyyteen ja käyttökelpoisuuteen”. Taloudelliset ”realiteetit” muuttuvat vuodesta toiseen, korkealuokkainen arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu sen sijaan eivät.